Olin juuri eräässä mentaalisen valmennuksen ryhmätapaamisessa. Voi juku sentään kun on mahtifiilis nähdä selkeästi. Olo on niin kaunis, että ei tee mieli yrittää sanallistaa ja selittää. Huomaan, että minkä tahansa ulostaminen ymmärrettävään muotoon on todella haastavaa ja ahdistusta aiheuttavaa. Mieli pyrkii joka väliin ja järjestää ja kontrolloi kaikkea siinä määrin, että lopulta sisältö katoaa ja jäljellä on vain rakenteita. Nättejä sanoja peräkkäin söpöissä lauseissa. PLAAH!!! ja kun haluais kirjottaa ihan jotenki muuten ku niin tylsästi ja silleen että muka kaikki kuulostaa kivalta ja ihan sama sitten jos kukaan ei kuitenkaa saa kosketusta ite asiaan

nyt jos vaan kirjoitan miettimättä katson mitä sanoja tulee tyhjää energiaa hmm mfeojfeskajfeosajfoij mieleni rajat ovat maailmani rajat joo tää on kuultu mutta kuka ymmärtää tai sisäistää tai oikeesti elää niin että ei muodosta rajoja itselleen olen rajaton minussa on kaikki ja tuo kaikki on pelottavaa joten rajoitan sitä mitä haluan nähdä niinpä muodostan uskomuksia käsityksiä joiden varaan rakennan maailmani onko lopulta mitään väliä onko enkeleitä olemassa tai onko jumalaa olemassa se joka niihin uskoo hänen maailmassaan niitä on olemassa jos joku toinen uskoo helvettiin hänelle se on totta eikä näiden kahden maailman erilaisuudella tarvi olla merkitystä niin että siitä pitää sotia antaa toisten uskoa mitä ikinä haluaa LAKKAA KATSOMASTA SINNE NAAPURIIN JA LAKKAA KADEHTIMASTA TAI PAHEKSUMASTA SITÄ NIIDEN MERSUA!!! kun ei se sun ole sen huonompi tai parempi niin mitä väliä tää on joku outo mielenvikaisuus joka meissä vallitsee että ei nähdä omaa kaikkivoipaisuutta luoda täysin oma todellisuutemme että jos se oma rotisko auto ei miellytä hanki sit se mersu äläkä urputa äläkä usko mitä joku toinen sulle sanoo ihan sama mikä mersun omistaja tai guru tai valaistunut tai jeesuskristus etsi sieltä sisältäsi se totuus ja kukaan ei voi enää harhauttaa sua kun löydät totuuden ja näytät sen ulospäin ja kaikki epäaitous katoaa susta tulee läpinäkyvää

läpinäkyvyys

ihan huippu juttu voitaisko koittaa? mitä tapahtuu jos en piilottele salaile peitä pidä naamioita pakene. vaan kohtaan ja katson ja olen näkyvä. OLEN NÄKYVÄ. päästän irti hallinnasta ja kontrollista jolla pidä yllä illuusiota paremmasta minusta. niin kuin en olisi täydellinen tällaisena. jumalan kaltaisena. mitä häh kuka täällä huijaa ja ketä? sinä joka luet tätä voisinko pyytää apua. että kun nähdään – ja jollain oudolla tavalla se aina tapahtuu kun just tiettyjen sielujen tiet on tarkoitettu kohtaamaan – voisitko pliis muistuttaa mua olemaan näkyvä siis että kun piiloudun kun puen ylleni roolin kun katson mutta en kuitenkaan näe silloin tarvin sua joka katsoo silmiin ottaa kädestä tai koskettaa olkapäälle ja sanoo päästä irti PÄÄSTÄ IRTIII älä spennaa ole näkyvä elämä on kevyttä

elämä on kevyttä

aina kun olo on raskas ja maailma kaatuu päälle tiedän että se ei ole totta totta on se että sattuu ja tapahtuu se on elämänlaki sattuu ja tapahtuu ja taas sattuu mutta annan sattua TUNNEN sen mitä tuntuu puhtaan tunteen ilman mieltä joka vie tunteen mukanaan metsään ja mässäilee märehtii murehtii kunnes olen niin sekaisin että en löydä itseäni kosketusta todelliseen tunteeseen enää mistään niistä jätekasoista kuinka paljon jätettä kannan sisälläni jätettä joka tekee minut raskaaksi riittämättömäksi maailman ankeimmaksi sen sijaan että tunnen ja päästän irti tunnen ja puhdistan itseni tunnen ja luota elämään että siellä missä tuntuu pahalta ei tarvi olla voin muuttaa suuntaa vaihtaa paikkaa annan tunteen ohjata minua majakkana kehossani

kohti totuutta

olen kaunis olen näkyvä vaikkakin vain tämän hetken se on tässä se on todiste se riittää

minä riitän.