Yhdessä ollaan enemmän

Tässä ajassa on taikaa! Uusi puhdas energia puhaltaa sisään ja voin taas Hengittää… Viime vuoden loppu tuntui loputtomalta, paikallaan vellovalta raskaalta energialta, joka ei näyttänyt vievän yhtään mihinkään. Kärsivällisyyttäni venyttäen tiesin, että oli vain oltava ja odotettava. Käytävä läpi menneisyyden painolasteja ja päästettävä irti. Konkreettisesti se tarkoitti elämistä jonkinlaisessa välitilassa, puoli vuotta ilman pysyvää kotimaata ja  asuntoa, ilman vakituista työntekoa, ilman kiinnittymistä mihinkään. Ja NYT uuden vuoden kynnyksellä jotain pysyvänlaatuista on muuttunut, muutamassa salamannopeassa hetkessä ilma on puhdistunut ja täynnä odotusta! Tärisen kuin pikkulapsi innosta, juoksen ulkona lumikasoihin ja väännän enkeleitä tukka sotkussa ja naama lumessa! Nauran ääneen yksinäni kaduilla ja kaupoissa – tuntuu niin älyttömän hyvältä – vielä silloinkin kun ihmiset lyövät hullunleimaa otsalle…

Kuin tyhjästä konkreettiset asiat ja ihmiset tulevat yllättäen eteeni. Juuri ne joita tarvitsen. Asunto luonnon keskellä. Yhteisö, jonka ihmisistä saan voimaa ja selkeyttä. Koulutus, joka vie eteenpäin uudella valitsemallani tiellä. Voin vain ihmetellä, mistä kaikki tämä yhtäkkiä tulee elämääni. Missä ovat olleet aiemmin ne ihmiset, joita nyt tapaan, ja jotka koko olemuksellaan välittävät kaikkea sitä upeaa sanoinkuvaamatonta alkuvoimaa, jota olen koskaan halunnut kokea! Täällä ne – te – kai olette olleet, en vain ole avannut silmiäni näkemään.

Kenties nyt on aika tajuta oma mahdottomuutensa ihmisenä yksinään, erillisenä. Herätä pitkästä talviunesta, omaan napaan tuijottamisesta, ja nähdä yhteisöllisyyden voima. Mikä sen parempaa kuin jakaa yhdessä parhaita ajatuksia ja energioita ja viedä ne ihan eri levelille kuin yksin olisi ikinä mahdollista! Viime lähdereissulla juteltiin pitkät pätkät menestyksestä, sen “oman jutun” ja voiman löytämisestä ja jakamisesta muille. Uskon satavarmasti, että ne jotka keskittyy antamaan ja jakamaan sen sijaan että on aina vaan ottamassa, menestyy lopulta tässä maailmassa parhaiten!

Piti alunperin kirjoittaa aiheesta “Hapiness is taking things as they are“. Toi teksti on tullut nyt kolmena aamuna peräkkäin Yogi-teen mietelauseena ja sehän on jo selvä merkki, että siinä on just nyt erityistä voimaa! :) Itse ymmärrän tuon mietelmän niin, että ihminen ei tule koskaan olemaan aidosti onnellinen jos onni on riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Kuinka moni meistä elää “Sitten kun…”-elämää? Kuinka moni voi katsoa omaa elämäänsä JUST NYT ja todeta, että kaikki on ihan hel***in hyvin? Ei varmaan kovinkaan moni! Aina on valitettavaa jostakin, aina on jokin asia pielessä. Voidaanko tästä siis päätellä, että kaikki ihmiset on väistämättä onnettomia? Suuri osa luultavasti on (vai miksi muuten 750 000 suomalaista vetää masennuslääkkeitä päivittäin), mutta ei olosuhteiden pakosta vaan kyvyttömyyttään hyväksyä niitä ja tehdä asioille mitään. Vanha sanonta WHAT YOU RESIST PERSISTS (se mitä vastustat pysyy järkähtämättömänä) on vaan niin totta! Ensimmäinen askel muutokseen on siis nykyisten olosuhteiden hyväksyminen. Jos vihaat omaa työtäsi, myönnä se itsellesi. Katso totuutta silmiin, näe miten työ vaikuttaa sinuun ja ihmissuhteisiisi ja ota vastuu siitä, että omilla valinnoillasi olet päätynyt nykyiseen tilanteeseen. Ja omilla valinnoillasi myös pidät tilanteesta kiinni. Kaikki on siis omissa käsissäsi! Onni on tässä ja nyt jos niin haluat.

Myös Laatu on tässä ja nyt jos niin haluat! Jaakko Halmetoja kirjoittaa mainiossa blogauksessaan: “Tyhjän saa kysymättäkin. Jos menet ravintolaan, etkä tilaa mitään – et saa mitään. Jos et selvitä itsellesi mitä haluat elämässäsi, ajelehdit kuin aavelaiva, etsien näkymätöntä satamaa. Mikään ei ole tärkeämpää kuin kysyä itseltään kysymys: “minne olen menossa?”. Toistan. Mikään ei ole tärkeämpää kuin kysyä itseltään perustavanlaatuisia kysymyksiä. “Kuka minä olen ja mikä toimintani tarkoitus on tällä pallolla?” Mitä minä haluan elämältäni? Mikä on Minun polkuni ja missioni?”

Näitä kysymyksiä on usein hedelmällisempää pohtia ja jakaa yhdessä. Yhdistetään siis voimat – ei kilpailla keskenään!

Toivottavasti nähdään pian!

Share on :

Kommentoi