Olin ennen vuoden vaihdetta illanvietossa erään ystäväni kanssa ja inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen. Juttelimme paljon luovuudesta ja siitä, miten siihen pääsee käsiksi. Monesti kuulee vaikkapa taiteilijoista, jotka odottavat inspiraation syttyvän, jotta omaa taidettaan pääsee toteuttamaan. Ystävänikin ilmaisee itseään piirtämisen ja maalaamisen kautta. Nyt hän kertoi kuitenkin luovasta blokista, joka on kestänyt jo pitkään ja aiheuttaa turhautumista ja ahdistusta. Tuntuu kuulemma siltä, että mitään ei saa aikaiseksi ja aika vain valuu hukkaan.
Aloin muistelemaan omaa luovaa prosessiani, kun kirjoitin tänä vuonna ilmestynyttä Rakastan, siis olen – 30 askelta sisäiseen voimaan -kirjaani. Myös valokuvaajana joudun jatkuvasti tekemisiin joko luomisen ilon tai tuskan kanssa. Kumpi milloinkin on vallalla ei mielestäni riipu siitä, millainen inspiraatio sattuu iskemään. Tärkeämpää on se, suuntaanko toimintani kohti päämäärää vai jumitunko paikoilleni – tuleen makaamaan.
En synnyttänyt kirjaani luovuuden vimmalla vaan päättäväisyydellä. Joka päivä sitoutin itseni istumaan alas ja kirjoittamaan. Silloinkin, kun en pystynyt tuottamaan sanakaan julkaistavaa tekstiä, kirjoitin. Tuijotin tyhjää paperia edessäni ja ulostin angstini, jumiutuneet ajatukseni ja ahdistavat tunteeni. Ja jotain alkoi taas liikkua, sain virrasta kiinni. Useimmiten mielemme tekee kuitenkin toimia päinvastoin. Kun näköpiirissä on este, siitä seuraa lamaantuminen ja energia valuu hukkaan. Kuvittelemme, että jossakin muualla kuin meissä itsessämme on avain lukkoon.
Tulin miettineeksi, että jokapäiväisessä elämässä luomme aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa taiteen tekemisen parissa. Joko otamme tietoisia askelia kohti sellaista minuutta ja elämää, jota haluamme elää tai odotamme, että joku tai jokin ulkopuoleltamme tuo inspiraation ja muutoksen elämäämme. Näin uuden vuoden kynnyksellä moni tulee suunnitelleeksi projekteja, joiden toivoo lisäävän esimerkiksi omaa hyvinvointiaan. Oletko sinäkin päättänyt, että nyt alkaa kuntoremontti, jonka lopputuloksena on uusi, eheämpi minä? Kuitenkin, kun askelia kohti tavoitetta pitäisi alkaa toteuttaa, motivaatiota ei löydy mistään. Tuntuu siltä, että tavoite on aivan liian kaukana tai liian iso pala haukattavaksi kerralla. Katsomme kaukaisuuteen emmekä näe enää yksittäisi askelia. Ystävänikään ei ole tarttunut kynään tai pensseliin, koska matka tyhjästä paperista valmiin taideteoksen luomiseen on tuntunut täysin mahdottomalta.
Kun kirjoitin omaa kirjaani, päivittäistä työskentelyäni ei auttanut yhtään se, että mietin, miten monta sanaa, sivua ja kappaletta on vielä tekemättä. Tai se, että takerruin keskeneräisiin kappaleisiin ja aloin arvostelemaan tuottamaani tekstiä. Toki lopputavoite on tärkeää pitää näköpiirissä, mutta ensisijassa on keskityttävä käsillä olevaan hetkeen. Minua auttoikin parhaiten mantra “yksi sivu päivässä”. Ja sivun laadulla ei ollut merkitystä, vain sillä, että sitouduin kirjoittamaan joka ikinen päivä. Etenkin silloin, kun kaikkein vähiten huvitti.
Ehdotinkin ystävälleni uutta projetia tammikuulle 2015. Sen nimi on YKSI PÄIVÄSSÄ. Ystäväni kohdalla kyseessä on yksi viiva päivässä. Suosittelin, että hän laittaisi piirrustuslehtiön näkyvälle paikalle kodissaan siten, että se olisi helposti ja milloin tahansa käytettävissä. Tavoittena olisi siis piirtää yksi viiva päivässä, ei sen vähempää tai enempää. Kun tavoite on niinkin naurettava, en usko, että hän voi keksiä montaa tekosyytä, miksi ei voisi sitä toteuttaa. Moni saattaa kyseenalaistaa, onko yhdellä viivalla mitään merkitystä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, mitä tuotetaan, vaan siitä, että ylipäätään tuotetaan. Kun kaikki aika ei kulu sen murehtimiseen, miksi mitään ei saa aikaiseksi, voi olla että jotain tapahtuukin. Jumittaminen on mielen peloissa elämistä, fyysinen toiminta puolestaan energian liikuttamista ja laajentamista. Yhdestä viivasta tulee kaksi, kolme ja neljä ja yhdestä sivusta 208 painovalmista liuskaa.
Olen soveltanut yksi päivässä -filosofiaa muihinkin projekteihini. Joskus, kun minun on ollut vaikeaa sitoutua joogaharjoitukseeni, olen ottanut tavoitteekseni yhden aurinkotervehdyksen päivässä. Ainoa ehto tässä pelissä on se, että siihen sitouduttuaan ja tavoitteena on todellakin YKSI sivu/viiva/aurinkotehvehdys päivässä. Kun sen tekee, ansaitsee taputuksen olalle. Missään nimessä ei pidä potea huonoa omatuntoa, jos yhtään enempää ei huvita tehdä. Omalla kohdallani yhden joogasarjan tekeminen tai yhden sivun tekstin tuottaminen on synnyttänyt useimmiten innostuksen tehdä hieman enemmän ja joskus paljonkin enemmän. Mutta vain siksi, että nautin tekemisestä, ei siksi, että olisin pakottanut itseni.
Suurin epämukavuus kohdataan aina tyhjän ja tuntemattoman edessä. Minkä tahansa uuden projektin aloittaminen on todellista itsensä haastamista, oman mukavuusalueen laajentamista. Vaaditaan yksi hyppy tuntemattomaan virtaan ja antautumista sen vietäväksi. Joka päivä, kerran päivässä. Sillä toistaminen on mestaruuden salaisuus. Kysymys kuuluukin, missä sinä haluat olla mestari vuonna 2015? Mikä on YKSI PÄIVÄSSÄ -haasteesi ja milloin toteutat sen? Yksi halaus päivässä? Yksi puolen tunnin treeni päivässä? Yksi yhdessä syöty ateria päivässä? Yksi rakkauden osoitus päivässä? Jaa ajatuksesi kommenttiosiossa ja voita itsellesi Rakastan, siis olen – 30 askelta sisäiseen voimaan -kirja (arvotaan kolme kappaletta) tai henkilökohtainen 30 minuutin skype-valmennus (arvotaan yksi kappale). Voittajat ilmoitetaan 11.1.2015.
Jenniemilia
Kiitos kaikille, jotka otitte haasteen vastaan ja jaoitte oman tavoitteenne! Vastanneiden kesken on arvottu palkinnot ja voittajat ovat tässä:
30-minuutin henkilökohtainen skype-valmennus: KRISKU
Rakastan, siis olen -kirja: NIINA, HANNE ja HELI
Paljon onnea voittajille ja tsemppiä haasteeseen! 🙂
Lupaudun vähintään kerran päivässä mietiskelemään sitä, mitä minä ja muut todella olevat: rakkautta, valoa ja läsnäoloa kaiken taustalla.
Tämä teksti oli kuin ajatuksiani viimepäiviltä. usein ajaudun stressiin tekemättömien kouluasioideni kanssa ja saan ne tuntuman liian haastavilta aloitettavaksi. tenttikirja tuntuu mahdottomalta tehtävältä, kun suuntaan katseeni suoraan 600sivun päähän. tänä vuonna aion opetella päästämään irti stressin kierteestä ja palautella itseäni tähän hetkeen. kirjoitin itselleni äsken ensi viikon lukusuunnitelman. sitä seuraamalla pilkon tavoitteeni pienempiin osiin pidemmälle aikavälille. tiedän että saavutan päämääräni etukäteen valmistellun suunnitelman avulla ja stressaamiselle ei tarvitse enää uhrata niin paljon voimia
Löytää jokin positiivinen asia jokaisesta päivästä. 😀
Hymy päivässä tuntemattomalle. 🙂
Jän kohta eläkkeelle ja olen luvannut itselleni liikkua edes vähän ulkosalla jokaikinen päivä 🙂
Upee kirjoitus ja minulle niin osuva!! Olen aloittanut uuden mielenkiintoisen alan opiskelua työn ohessa. Aihe kiinnostaa minua äärettömän paljon, mutta jostain syystä opiskelutahti on takkuillut kotitehtävien parissa. Olen ahdistunut saamattomuudestani, sillä haluan vaihtaa vielä alaa. Otankin tavoitteeksi yhden asian opiskeluuni liittyen, yksi luettu sivu tai yksi tehty tehtävä 🙂
Opettelen yhden uuden asian päivässä. Vaikkapa yhden sanan espanjaksi tai sitomaan kengännauhat uudella tavalla
Kielen suuntaan kallistun eli yksi sana päivässä
Aion joka päivä seisoa peilin edessä ja löytää itsestäni, sisältä tai ulkoa, yhden kauniin asian ja sanoa sen ääneen itselleni.
Energisoiva kirjoitus, kiitos!
Minä tartun tähän myös: opinnäytetyön teoriaosuus! Blokki on ollut päällä, inspiraatio tiessään, vaikka tuon työn tekeminen edesauttaisi niin montaa muuta käytännön juttua. Miten huojentavaa – yksi sivu päivässä! 🙂
Lisäksi aion antaa itse itselleni joka päivä jotakin sellaista, mitä odotan itseni ulkopuolelta.
Itseni tsemppaaminen peilin edessä on ollut jo hetken työn alla, katson kerran päivässä peiliin ja sanon että olen ihana ja rakastettava juuri tälläisenä 🙂 ilon ja hyväksymisen kautta olen löytänyt halun tehdä muita ihania asioita elämässäni ja siksipä olen Australiassa tällä hetkellä! Tätä jatkan siis edelleen, kiitos Sinun kirjoituksesi!
Jess, minä teen vähintään kymmenen pistoa keskeneräiseen ryijyyn nimeltä “oma enkelini”.
Joka päivä jokin konkreettinen teko henkisen taikka fyysisen kehitykseni tueksi – tasapainon löytämiseksi. Yksi luku kirjasta, auttava käsi tuntemattomalle, meditaatio, affirmaatio, aarrekartta, suursiivous, salitreeni tai vaikka vain kävelylenkki.
Yksi askel eroprosessissa eteen päin joka päivä. Kohti eheämpää, itsetietoisempaa ja -varmempaa, onnellisempaa minää, joka vielä jonain päivänä osaa rakastaa ehdoitta itseään, nojata rennosti taaksepäin ja luottaa ihmisiin ympärillään.
Aion joka päivä tehdä edes jotain “to-do” -listani tekemättömien asioideni eteen. Jos kyseessä on isompi kokonaisuus (kodin siivoaminen, kirppisvaatteiden lajittelu, ruokavalion siistiminen) teen vaikka pienen teon, jotta olisin lähempänä tavoittelemaani lopputulosta. Ihanaa vuotta 2015!
Yksi aito tunteen osoitus/näyttäminen-päivässä
Rohkea haaste, pisteet tästä!
Meikkis on mukana! Yksi sivu päivässä – omaa kirjaa myöskin 🙂
Upeeta Katja! Innolla seuraan tämän projektin etenemistä. 🙂
Tartun heti haasteeseen. Haluan oppia uuden kielen. Aloitan opiskelemalla yhden sanan päivässä. Katsotaan montako uutta lausetta hallitsen kuukauden päästä.
Tätä en olisikaan itse keksinyt, uuden kielen opiskelu, mahti idea!
Mahtava idea! Kirjoitan yhden kappaleen päivässä. Näin pala palalta uusi kirja jooga-anatomiasta valmistuu.
Tätä on odotettu!